Post by Herjaava IP-osoite on Aug 20, 2017 14:59:33 GMT
Edelliseltä foorumilta siirretty Yavannan aloittama tarina
Ajattelin, että pitäähän sitä nyt olla Tuksulle oma alue fiktiivisiä tarinoita varten tai niin kuin esim. Pottereista ja LOTR:ista on, fanfic-tarinoita. Jätetään toki eroottiset jutut Tuksun kohdalla pois, koska se vois saada kovimmankin näädän voimaan pahoin.
Mut tarinoiden suhteen voisin aloittaa ja voi sitä halutessaan mun puolesta kuka hyvänsä jatkaakin. Kunhan ei levittele sitä omanaan muualle nettiin, kiitos.
***
Glamouria ja Glitteriä
Pimeä huone, jota valaisi vain likaisesta ikkunasta siilautuva katulampun valo. Ulkoa kantautui heikosti liikenteen ääni ja läheisen räkälän älämölö, joka sai sängyssä makaavan naisen kääntämään päätään kohti ikkunaa.
Niin, sellaista hänen elämänsä oli ollut. Juoksemista räkälästä toiseen, dokaamista, pillereitä ja totaalisia pimennyksiä, joiden aikana tapahtui ties mitä. Hän ei edes halunnut ajatella sitä, sillä se sai olon kaksinverroin kamalaksi.
Elämä ei ollut sellaista, millaiseksi isosisko sen oli luvannut. Ei ollut glitteriä, eikä glamouria, vaan päihteiden täyttämä elämä, jossa mietittiin vain koska saisi seuraavan tuopillisen.
Sisko oli valehdellut koko ajan, houkutellut ja painostanut mukaansa luvaten kaikkea ihanaa, mutta niin ei ollut käynyt.
Hänellä olisi ollut tilaisuuksia irrottautua, mutta sisko oli ollut vahvempi, eikä hän ollut päässyt irti tämän petolinnun kynsien otteesta, vaan ne veivät häntä yhä kohti vääjäämätöntä loppua, jossa ei totisesti ollut mitään glamourista.
Läheltä kuuluva rapina sai hänet hätkähtämään ja kääntämään katseensa pimeään huoneeseen. Ensin hän pelkäsi sen olevan hallusinaatio, tuo pirullinen tila, jossa kaikki paha tuli silmien eteen, eikä suostunut väistymään.
Helpotus oli kuitenkin suuri, kun hän tunsi pienen ja lämpöisen olennon kiipeävän vierelleen. Kuului vaimeaa tuhinaa, kun koira nuuhki emäntäänsä. Se ihmetteli miksi tämä taas vain makasi, mutta toisaalta parempi sekin oli, kuin että tämä olisi jälleen heilunut sekaisin ja satuttanut.
”Vain koira”, Julia mumisi ja nosti kättään hitaasti, silittääkseen koiran takkuista turkkia, ”sinä sentään välität oikeasti, toisin kuin siskoni”, hän kuiskasi hiljaa ja rapsutti koiraansa.
Koira tuhahti pienesti ja tuntui nauttivan tästä huomionosoituksesta. Se käpertyi emäntänsä viereen, mikä sai Julian liikuttumaan.
'Jos selviän tästä, niin minun on yritettävä saada elämäni kuntoon', hän päätti ja laski kätensä likaisen peiton päälle. Tuokin pieni liike oli tuntunut kovin raskaalta, hän ei ollut kunnossa.
Julia tiesi, että hänen olisi pitänyt voida soittaa apua, mutta se ei onnistuisi, sillä sisko oli vienyt puhelimen mennessään.
Huutamisestakaan ei olisi apua, sillä naapurit tuskin tulisivat katsomaan. He olivat mesoneet liian paljon ja liian usein, lisäksi naapurit taisivat vähän pelätäkin heitä, eikä hän yhtään moittinut heitä siitä. Tottahan se oli, että meno oli ollut usein hyvin sekavaa ja joskus jopa täyttä rähinää, kun oli huono päivä tai oikeammin ilta osunut kohdalle. Päivät kun menivät lähinnä nukkuessa pois humalaa ja herätessä oksennettiin, kunnes otettiin krapularyyppy oloa tasoittamaan.
Sisko oli nytkin jossain kavereidensa kanssa bilettämässä, Julia mietti ja huokaisi. Sisko ei vain halunnut nähdä totuutta, halunnut myöntää, ettei tässä alkoholinhuuruisessa elämässä ollut yhtään mitään glamourista. Tämän ote todellisuudesta oli alkanut pahasti lipsua ja joskus hän pelkäsi siskoaan. Varsinkin kun tämä oli ottanut jotain muutakin alkoholin kanssa. Oli kuin demoni olisi mennyt siskon sisälle ja muuttanut täysin.
Hän oli yrittänyt puhua siskolle, mutta tämä oli vain käskenyt olla hiljaa ja inttänyt itsepäisesti kuinka glamourista ja hienoa heidän elämänsä oli.
Koira liikahti muuttaessaan asentoaan hieman paremmaksi ja sai naisen palaamaan takaisin siihen hetkeen, yksinäisyyteen.
Väsymys kasvoi, silmät alkoivat väkisin painua kiinni. Hän ei enää välittänyt, vaan antoi unen viedä.
Tällä kertaa hän ei nähnyt karmeita painajaisia. Itseasiassa hän ei nähnyt unia enää lainkaan, vaan lipui loputtomaan pimeyteen, josta ei ollut paluuta.
***
No niin, tässä tämä ainoa pätkänen aiheesta ja kuten sanoin, saa ihan vapaasti jatkaa jos haluatte.
Ajattelin, että pitäähän sitä nyt olla Tuksulle oma alue fiktiivisiä tarinoita varten tai niin kuin esim. Pottereista ja LOTR:ista on, fanfic-tarinoita. Jätetään toki eroottiset jutut Tuksun kohdalla pois, koska se vois saada kovimmankin näädän voimaan pahoin.
Mut tarinoiden suhteen voisin aloittaa ja voi sitä halutessaan mun puolesta kuka hyvänsä jatkaakin. Kunhan ei levittele sitä omanaan muualle nettiin, kiitos.
***
Glamouria ja Glitteriä
Pimeä huone, jota valaisi vain likaisesta ikkunasta siilautuva katulampun valo. Ulkoa kantautui heikosti liikenteen ääni ja läheisen räkälän älämölö, joka sai sängyssä makaavan naisen kääntämään päätään kohti ikkunaa.
Niin, sellaista hänen elämänsä oli ollut. Juoksemista räkälästä toiseen, dokaamista, pillereitä ja totaalisia pimennyksiä, joiden aikana tapahtui ties mitä. Hän ei edes halunnut ajatella sitä, sillä se sai olon kaksinverroin kamalaksi.
Elämä ei ollut sellaista, millaiseksi isosisko sen oli luvannut. Ei ollut glitteriä, eikä glamouria, vaan päihteiden täyttämä elämä, jossa mietittiin vain koska saisi seuraavan tuopillisen.
Sisko oli valehdellut koko ajan, houkutellut ja painostanut mukaansa luvaten kaikkea ihanaa, mutta niin ei ollut käynyt.
Hänellä olisi ollut tilaisuuksia irrottautua, mutta sisko oli ollut vahvempi, eikä hän ollut päässyt irti tämän petolinnun kynsien otteesta, vaan ne veivät häntä yhä kohti vääjäämätöntä loppua, jossa ei totisesti ollut mitään glamourista.
Läheltä kuuluva rapina sai hänet hätkähtämään ja kääntämään katseensa pimeään huoneeseen. Ensin hän pelkäsi sen olevan hallusinaatio, tuo pirullinen tila, jossa kaikki paha tuli silmien eteen, eikä suostunut väistymään.
Helpotus oli kuitenkin suuri, kun hän tunsi pienen ja lämpöisen olennon kiipeävän vierelleen. Kuului vaimeaa tuhinaa, kun koira nuuhki emäntäänsä. Se ihmetteli miksi tämä taas vain makasi, mutta toisaalta parempi sekin oli, kuin että tämä olisi jälleen heilunut sekaisin ja satuttanut.
”Vain koira”, Julia mumisi ja nosti kättään hitaasti, silittääkseen koiran takkuista turkkia, ”sinä sentään välität oikeasti, toisin kuin siskoni”, hän kuiskasi hiljaa ja rapsutti koiraansa.
Koira tuhahti pienesti ja tuntui nauttivan tästä huomionosoituksesta. Se käpertyi emäntänsä viereen, mikä sai Julian liikuttumaan.
'Jos selviän tästä, niin minun on yritettävä saada elämäni kuntoon', hän päätti ja laski kätensä likaisen peiton päälle. Tuokin pieni liike oli tuntunut kovin raskaalta, hän ei ollut kunnossa.
Julia tiesi, että hänen olisi pitänyt voida soittaa apua, mutta se ei onnistuisi, sillä sisko oli vienyt puhelimen mennessään.
Huutamisestakaan ei olisi apua, sillä naapurit tuskin tulisivat katsomaan. He olivat mesoneet liian paljon ja liian usein, lisäksi naapurit taisivat vähän pelätäkin heitä, eikä hän yhtään moittinut heitä siitä. Tottahan se oli, että meno oli ollut usein hyvin sekavaa ja joskus jopa täyttä rähinää, kun oli huono päivä tai oikeammin ilta osunut kohdalle. Päivät kun menivät lähinnä nukkuessa pois humalaa ja herätessä oksennettiin, kunnes otettiin krapularyyppy oloa tasoittamaan.
Sisko oli nytkin jossain kavereidensa kanssa bilettämässä, Julia mietti ja huokaisi. Sisko ei vain halunnut nähdä totuutta, halunnut myöntää, ettei tässä alkoholinhuuruisessa elämässä ollut yhtään mitään glamourista. Tämän ote todellisuudesta oli alkanut pahasti lipsua ja joskus hän pelkäsi siskoaan. Varsinkin kun tämä oli ottanut jotain muutakin alkoholin kanssa. Oli kuin demoni olisi mennyt siskon sisälle ja muuttanut täysin.
Hän oli yrittänyt puhua siskolle, mutta tämä oli vain käskenyt olla hiljaa ja inttänyt itsepäisesti kuinka glamourista ja hienoa heidän elämänsä oli.
Koira liikahti muuttaessaan asentoaan hieman paremmaksi ja sai naisen palaamaan takaisin siihen hetkeen, yksinäisyyteen.
Väsymys kasvoi, silmät alkoivat väkisin painua kiinni. Hän ei enää välittänyt, vaan antoi unen viedä.
Tällä kertaa hän ei nähnyt karmeita painajaisia. Itseasiassa hän ei nähnyt unia enää lainkaan, vaan lipui loputtomaan pimeyteen, josta ei ollut paluuta.
***
No niin, tässä tämä ainoa pätkänen aiheesta ja kuten sanoin, saa ihan vapaasti jatkaa jos haluatte.